Meet the Asteroidians: Juho Karppinen, vanhempi ohjelmistokehittäjä, IT-alalla vuodesta 2018
Asteroid rakentaa inspiroivaa työpaikkaa kokeneille ohjelmistosuunnittelijoille ja auttaa yrityksiä sekä yhteiskuntaa onnistumaan digitaalisten palveluiden kehityksessä. Jokainen asteroidilainen on myös yrityksen osakas. Tämä blogisarja esittelee heidät yksi kerrallaan.
Kirjallisuutta rakastava musiikkipedagogi, josta lapset tekivät koodarin
”En ole syntynyt koodariksi”, tokaisee Juho Karppinen, josta piti aluksi tulla runoilija, mutta sitten hänestä kasvoikin muusikko. Mänttäläisen omakotitalon kellari, johon Karppinen on rakentanut työhuoneensa, näyttää samalta kuin mies itse. Jännittävältä. Rumpusetin ja vuolukivitakan lisäksi huoneesta löytyy muitakin elementtejä, joista syntyy inspiroiva ympäristö.
”Kaikessa tekemisessä luovuus on ensiarvoisen tärkeää”, entinen keikkamuusikko sanoo. ”Se pitää mielen avoimena erilaisille ratkaisuille. Luova ihminen ei jumiudu.”
Sound check, 2017
Tietokoneita, kirjoja ja rumpukapuloita
Lukiosssa Karppinen oli kiinnostunut vähän kaikesta, mutta eniten tietokoneista ja runoista. ”Ensimmäinen suunnitelma oli jatkaa tekniselle alalle yliopistoon. Mutta kiinnostus lukemista kohtaan kiilasi edelle, joten päädyin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta”, Karppinen muistelee. ”Sitten kävi niin, että tartuin rumpukapuloihin ja soittaminen iski kipinää oikein kunnolla.”
Yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen. Karppinen unohti kirjallisuuden opinnot, haki opiskelemaan musiikkia ja ennen kuin huomasikaan, oli valmistunut musiikkipedagogiksi. ”Siinä sivussa päädyin soittamaan kohtalaisen suosittuun bändiin, ja keikkaa pukkasi joka puolelle Suomea. Mutta kun perhekin oli jo laitettu alulle”, Karppinen kertoo hiukan ihmeissään. ”Kaksisataa keikkaa vuodessa ja pieni lapsi kotona ei ole toimiva yhtälö.”
Kalliojärven Viihdekeskus, Isokyrö, 2017
Koodariksi keikkabussissa
Niinpä Karppinen päätti palata tietokoneiden pariin ja siistiin sisätyöhön. ”Suoritin informaatioteknologian opinnot pääosin etänä keikkabussissa, ja kun valmistuminen häämötti, sanoin bändielämälle hyvästit ja minusta tuli koodari”, nykyisin jo kahden lapsen isä kertoo. ”En ole katunut. Elämä on hyvää, kun perheelle jää aikaa.”
Vaikka kokemusta koodaustöistä on kertynyt vasta seitsemän vuotta, Karppisen nimike Asteroidilla on vanhempi ohjelmistokehittäjä. Mistä se kertoo? Karppinen pohtii asiaa hetken. ”Niin. Seitsemän vuotta voi olla paljon tai vähän, riippuu mihin sitä vertaa. Toki täällä Asteroidilla tunnen oloni välillä ihan junioriksi, kun vieressä on kavereita yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella. Mutta toisaalta minä olen nopea ja innokas oppimaan uutta. Olen myös kova kysymään apua”, Mäntän mies tunnustaa. ”Ja minulla on vahva matemaattinen osaamispohja tukemassa ongelmien ratkomista.”
Musiikkivideon kuvauksissa, Savatuvan Apaja, Jyväskylä, 2014
Luottamusta, vastuuta ja vuorovaikutusta
Asteroidilla Karppinen on heitetty haastaviin ja kiehtoviin ympäristöihin. ”Tai ei minua mihinkään ole heitetty. Mutta on luotettu ja annettu vastuuta. Olen ollut mukana finanssisektorin asiakkuudessa, jossa on kehitetty järjestelmiä valtaville käyttäjämäärille, ja myös tiimit ovat olleet isoja. Niissä hyvä vuorovaikutus on ollut todella tärkeää”, mies kuvaa. ”Myös teknisesti nämä ovat olleet todella kiehtovia projekteja. Olen päässyt työskentelemään pilvi-infran ja järjestelmäarkkitehtuurin kanssa. Ja koko ajan olen ymmärtänyt paremmin, mitä kaikkea en vielä tiedä.”
Jotkut kehittäjät eivät pidä dokumentoinnista, mutta Karppiselle se on yhtä mieluista kuin muukin tekeminen. ”Joskus jopa tuntuu, että olen omimmillani juuri dokumentaatiota tehdessäni”, hän arvelee. ”Yritän aina kirjoittaa tekstiä sellaiselle, joka ei ymmärrä, mistä on kyse. Tai ajattelen myös niin, että kirjoitan viisi vuotta nuoremmalle itselleni.”
Lopulta elämässä ratkaisee laatu
Kun Karppinen kiipeää ylös kellarista, häntä odottavat 7- ja 13-vuotiaat lapset. ”Paitsi 13-vuotias ei enää odota”, isä hymähtää. ”Hänelle on omat kaverinsa, kuten kuuluukin olla. Ja on nuoremmallakin kavereita, mutta onneksi isäkin vielä kelpaa. Ulkoilua, piirtämistä, muovailua, Minecraftia – niihin kaikkiin saa menemään paljon aikaa. Hyvää aikaa.”
Entä tuleeko rumpuja soitettua? ”Totta kai, ei musiikki ole mihinkään jäänyt. Vaihdoin vain seitsemän vuotta sitten harrastuksen ja työn paikkaa”, Juho Karppinen sanoo. ”Vaikka en koe syntyneeni koodariksi, onnellisten sattumien kautta olen päätynyt tähän työhön. Olen juuri oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita.”
Tässä blogisarjassa kysymme asteroidilaisilta, millainen haastateltava on kollegana.
Juha Mustonen: Millainen tyyppi Juho on?
Minulla on ollut ilo työskennellä Juhon kanssa jo ennen Asteroidia. Sen lisäksi, että pidän Juhon oivaltavasta tilannehuumorista (eli hän on mitä mainiointa seuraa), Juhon tekninen osaaminen ja työmoraali on juuri niin ammattimaista kuin kollegalta voi toivoa. What’s not to like?
Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Asteroidin kumppanin kanssa.